Lego Serious Play – mitä se on ja mikä on sen historia?

Lego® Serious Play® on fasilitoitu tapaamis-, kommunikaatio-, ja ongelmanratkaisumenetelmä ryhmille. Lego Serious Play (LSP) -työpajat ovat aina organisaatioille ja ryhmille räätälöityjä ja niiden tavoitteena on ratkaista ennalta määriteltyjä ongelmia. Fasilitaattorin esittämien kysymysten tarkoituksena on ”sukeltaa” yhä syvemmälle aiheeseen ja osallistaa kaikki osallistujat 100/100 -työpajoihin ja kokouksiin, jossa kaikki osallistujat osallistuvat 100% ongelman ratkaisemiseen – toisin kuin yleisesti työpajoissa ja kokouksissa.

Työpajoilla on aina ” vakava” tarkoitus, ne pyrkivät käsittelemään ja ratkaisemaan työyhteisöissä olevia todellisia kehityshaasteita ja ongelmia käyttämällä LSP:n vahvuuksia, jossa kyetään välttämään tavanomaista ajattelua, löytämään uutta tietoa, lisäämään luovuutta ja käyttämään tiimin koko potentiaalia – käsillä ajattelemalla. Mitä vakavampi ja viheliäisempi ongelma, sitä paremmin LSP -toimii. Toki Lego Serious Play- työpajoja usein halutaan keventämään tai tuomaan vaihtelua tyypillisempiin tapahtumiin, kohtaamisiin tai kokouksiin, on hyvä muistaa, että sen suurin vahvuus osallistaa tiimit ja koko henkilöstö todellisten ja vakavien ongelmien ratkaisuun.

Kuten arvata saattaa, Lego Serious Play kehitettiin Lego-yhtiössä (2000-luvun vaihteessa), aluksi sen sisäisiin tarpeisiin, sillä silloinen toimitusjohtaja Kjeld Kirk Kristiansen ei ollut tyytyväinen strategiatyöpajojensa tuloksiin. LSPstä kehitettiin vastausta näihin haasteisiin, ja lopulta hankkeessa alettiin tekemään yhteistyötä tutkijoiden kanssa, ja aluksi LSP:tä kehitettiin kahden professorin (Johan Roos ja Bart Victor) avulla erillisessä tutkimushankkeessa, Imagination Labissa Sveitsissä. Myöhemmässä vaiheessa mukaan projektiin tuli Lego Educationin tutkimusjohtaja Robert Rasmussen, jonka avustuksella Lego© Serious Playstä kehitettiin lopulta nykyään käytössä oleva sovellus ja seitsemän erilaista tekniikkaa. 

Olen tutustunut LSP-menetelmään alunperin vuonna 2010 kirjoittaessamme kirjaa palvelumuotoilusta. Sertifioiduin vuonna 2017 Robert Rasmussenin johdolla, ja sunnitellut ja fasilitoinut yli 100 erilaista räätälöityä työpajaa, osana kulttuurin rakentamis-, strategia-, palvelumuotoilu- ja tuotekehitysprosesseja sekä tiimien rakentamiseen liittyen. Käytin LSP-menetelmää väitöskirjassani myös tutkimusmenetelmänä. 

Pelillistäminen (voi) helpottaa ajattelua ja yhteiskehittämistä

Viimeisen kymmenen vuoden aikanaon alettu puhumaan asioiden pelillistämisestä, ehkäpä sana on jo kokenut inflaation, ja itsessäni se aiheuttaa jo hylkimistäkin. Jossakin vaiheessa sanaa ylikäytettiin ja kaikkea voidaan arjessa ”pelillistää”.  Miksi asioiden pelillistäminen kannattaisi ja mitä sillä edes tarkoitetaan, sillä peliä voidaan pitää hyvänä analogiana vaikka kokonaiseen kulttuuriin.

Pelillisyyden ajatus on hyvä vaikkapa siksi, että oikein valittuna ”peli” voi työkaluna helpottaa ajattelua voi olla ja hauskempi tapa kehittää ideaa tai käsillä olevaa yhteistä haastetta. Oheisesta linkistä löydät hauskan kirjan erilaisiin arjen  pelillistämisen (osallistamisen) menetelmiin. Itse ajattelen monia usein enemmänkin yhteistyön / työkaluina.

http://gamestorming.com